Tapaus 1 - "nuoren" naisen sairauskierre
"Minulla todettiin krooninen virtsatietulehdus, jonka
kaverina oli toistuva hiivatulehdus. Sairautta hoidettiin lääkkeillä: 8 vuotta
antibioottia naamaan estolääkkeenä ihan joka ikinen päivä virsatievaivoihin ja
hiivalääkettä tuon tuostakin - koko kahdeksan vuotta.
Lisäksi olin juuri sairastunut
rasitusastmaan ja hoitona oli avaava lääke sekä kortisonilääke. Jo lapsena
todettu laktoosi-intoleranssi paheni entisestään ja vatsa oli jatkuvasti kipeä
ja ripulilla. Atooppinen ihottuma puhkesi tuosta vaan aamukavipöydässä
molempiin käsiin kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun olin juuri saanut
jälleen uuden antibioottikuurin viidenteen poskiontelotulehdukseen...vai oliko
se taas se keuhkoputkentulehdus. Hankala muistaa ihan tarkkaan, kun on ollut
jatkuvasti sairas. Kuukautiskiertokin oli aivan sekaisin, niin kuin koko muukin
hormonitoiminta: "parhaimpana" vuotena oli 24 kuukautiset!
Ruokavaliolla paranin!
Kun Päivi muutti ruokavaliotani ihmismäisemmäksi, tapahtui ihmeitä. Tai niin minusta ainakin silloin tuntui, että noista vaivoista ei voisi ilman uusia ja taas uusia lääkkeitä parantua, vaikka olin monilta osin sairastunut juuri niiden takia. Nyt ymmärrän, että kyllä siihen parantumiseen voi ihan itse vaikuttaa elämäntavoilla ja ruokavaliolla sekä hieman ravintolisien avustuksella. Mutta kun tietoa tulee joka tuutista niin paljon, että ei enää tiedä, mitä kannattaisi uskoa!
Virtsatietulehdukset loppuivat, samoin hiivatulehdukset, noin kuukauden kuluttua uuden ruokavalion astuttua voimaan (ei valkoisia jauhoja, valkoista sokeria, e-koodeilla täyteen tuupattuja eineksiä...nukkuakin piti ja vettä juoda). Atooppinen iho tarvitsi parantuakseen aikaa, sillä kun suolisto oli mennyt aivan pilalle vuosien lääkkeiden syönnistä ja roskaruoasta, niin ihokaan ei voinut parantua, ennen kuin suoli oli asettunut ja korjannut itsensä.
Outoja asioitakin tapahtui: minulla ei ole enää astmaa tai lakstoosi-intoleranssia. Itse olen arvellut, että molemmat diagnoosit ovat olleet alunpitäenkin vääriä. Mutta lääkkeitä olen kyllä käyttänyt ja paljon, niin astmalääkkeitä, kuin laktoosittomia kalliimpia tuotteita.
Tilanne tänään
Vielä nytkin saan ihoni räjähtämään,
jos syön huonosti: kädet vereslihalla, silmäluomet turvonneet ja tulehtuneet.
Osaan kyllä toimia heti oikein, jos huomaan ensioireita ja palaan takaisin
ruotuun. Atopia ei varmasti parane koskaan, mutta kun se on oireeton, sen
kanssa on kiva elellä! Vitsatientulehduksia tai hiivaa ei ole sen koommin ollut
- karkkipussit ja pitsat ovat vaihtuneet itse paistettuihin bananilettuihin ja
raakasuklaaseen eli herkutella voi, mutta vastuullisesti! Ruokarytmi pitää olla
säännöllinen, samoin muutkin elämäntavat, unirytmi ja veden juonti. Hormonitkin
ovat balanssissa, mutta siihen tarvitaan ruokavalion lisäksi mm. E- ja
D-vitamiinia ja muita lisäravinteita. Päivi on myös opettanut ja muistuttanut
lähes kyllästymiseen asti, että iho tarvitsee paljon hyviä rasvoja, kuten
omega3:sta sisältäviä ruokia ja purkistakin pitää omegoita ottaa. Näin saadaan
tulehdukset kuriin!
Sen vielä haluan muille
elämäntapamuutosta harkitseville sanoa, että ei tosiaankaan tarvitse luopua
elämän iloista ja herkuista - niille vaan löytyy parempia vaihtoehtoja ja
makuaisti sekä elimistö tottuvat niinhin yllättävän äkkiä. Ennen söin vain
karkkia ja suklaata - nyt ällöttää yhdenkin karkin suuhun paneminen, kun
maistuu niin kuvottavan keinotekoiselle ja makealle...epäaidolle."
Kiitos Päiville ja hirveesti tsemppiä muillekin kohtalotovereille!
"Tyttö" 39 v. (Itsekin nykyään liikunta-alalla työskentelevä elämästä ja terveydestä innostunut ihminen :)